Tunnisteita ei vielä ole.
Olisiko jo aika summata vuosi 2018 ja taakse jäänyt koekausi. Mitä oikein saatiinkaan aikaiseksi? No aika paljon. Hyviä tuloksia ja rutkasti henkistä kasvua.
Elsa teki alkuvuodesta pennut, toipui niistä hyvin kesään mennessä ja pääsi syksyllä metsälle mukaan. Kokeissa tai näyttelyissä Elsa ei tänä vuonna käynyt, mutta lainaohjaaja Annikan kanssa treenasivat syksyn ahkerasti agilityä. Elsalla oli juoksu nyt joulukuussa ja tammikuulta jatkan itse sen kanssa agilityä valmennusryhmässä, kun Annika siirtyy harjoittelemaan Maia-pentunsa kanssa. Josko kävisimme kisoissakin muutaman kerran, puuttuvaa 1-luokan LUVAa metsästämässä.
Islan kanssa sen sijaan kävimme ahkerasti kokeissa ja erilaisissa treeneissä. Alkukeväästä tuntui, että koira oli talven treenitauon jäljiltä aivan retuperällä. Ilmoitinkin sen kesäksi nuorten koirien derbykurssille, vaikka Isla olikin sinne jo yli-ikäinen. Tuntui, että pitää palata aivan perusteisiin, jotta saamme hommat kuntoon eikä hyvä koira mene aivan hukkaan. Aika pian kevään treenien myötä tilanne alkoi kuitenkin parantua ja koira kuroi puutteitaan kiinni. Sekin varmasti edisti asiaa, että Isla oli kotona ainoana koirana Elsan pennutuksen ajan. Sain keskittyä siihen ja yhteistyöhömme sataprosenttisesti.
Menolippu avoon
Koekausi alkoi upeasti huhtikuussa. Ensin nappasimme epävirallisesta WT-kisasta 2. sijan pisteillä 99/100 ja siihen perään kahdesta virallisesta WT-kokeesta ALO1-tulokset pisteillä 85/100 (sijoitus luokassa 2.) ja 93/100 (luokkavoitto). Eli hei hei alo ja mars avoimeen.
Koska avoimeen luokkaa ei vielä ollut taidollisesti asiaa, lähdimme seuraavaksi metsästämään tuloksia B-kokeista. Toukokuussa Isla teki hienon riistakokeen, mutta kani jäi jäljen päästä löytymättä, ja tuloksena karvaalta tuntuva ALO2. Elokuussa räpellettiin toinen ALO2 tulos, mutta sitten syyskuussa palaset loksahtivat kohdilleen, ja Isla napsi kahdesta peräkkäisestä kokeesta ALO1-tulokset sekä menolipun seuraavaan luokkaan. Koska koira tuntui hyvältä, lähdin kokeilemaan vielä Pomarkuun avointa luokkaa, ja sieltäkin hyvä AVO2-tulos. En voisi tyytyväisempi olla.
WT:ssä korkkasimme myös avoimen luokan, vaikka koira ei taidoiltaan aivan sillä tasolla ollutkaan. Tykkään kuitenkin käydä kisoissa, joten kolme nollatulosta ei harmita. Isla teki kaikissa kokeissa hienoja suorituksia hyvin pistein ja nollasi sille liian vaikeissa ohjaustehtävissä.
Islan koekausi vielä lukuina:
2 X NOWT ALO1
2 x NOME-B ALO1
2 X NOME-B ALO 2
1 X NOME-B AVO 2
3 X NOWT AVO 0
Syksyä ja jahteja odotin innokkaasti ja pääsimmekin mukaan aloituksesta alkaen useisiin kyyhky-, vesilintu- ja peltopyyjahteihin. Elsa ei jostain syystä tänä syksynä yltänyt parhaimpaansa ja sen suorituksissa taisi näkyä treenaamattomuus sekä rutiinin puute. Se teki kyllä sitkeästi töitä mutta nenä ei oikein toiminut. Ehkäpä pennutuskin sekoitti sen päätä.
Isla pääsi heti aloituksissa ensimmäisiin haavakkotilanteisiinsa ja sai jahti jahdilta enemmän itsevarmuutta. Elsa toimi hyvänä opettajana ja näytti esimerkkiä miten haavakkojen kanssa toimitaan. Syksyn viimeisessä peltopyyjahdissa Isla toimi jo todella hienosti, vaikka oli ensimmäistä kertaa ns. isossa jahdissa, jossa oli paljon koiria, useita ampujia ja monia pudotuksia. Siellä jo haavakotkin tulivat täysin epäröimättä. Ja mikä parasta, koira pysyi kuumottavasta tilanteesta huolimatta kuuliaisena ja rauhallisena. Tämän jälkeen olikin mukava päättää kausi WT mock trial kokeeseen.
Isla täytti marraskuussa kolme vuotta ja alkaa pian olla parhaimmillaan ikänsä puolesta. Tästä onkin aika mukavaa lähteä eteenpäin kohti ensi vuotta. Kauden päätavoite oli kääntää oma ajatteluni "alokasluokan harrastelusta" kohti ylempiä luokkia. Siinä varmasti olen onnistunut. Nyt minulla on kaksi avoimen luokan koiraa ja tavoitteet siintävät kyllä vahvasti voittajassa ja myös A-kokeissa. Islan kanssa sinne on kaikki mahdollisuudet, jos vaan osaan ne käyttää oikein. Intoa ainakin on aivan eri tavalla kuin viime talvella - uusi koekausi saisi alkaa jo!