Tunnisteita ei vielä ole.
Viime viikonlopun ALO1-tuloksen jäljiltä ajattelin, että korkkaamme avoimen luokan ensi kaudella. Facebookissa huudeltiin kuitenkin kahdesta vapaasta avo-luokan starttipaikasta Pomarkuun, ja yllytyshullu kun olen, päätin lähteä kokeilemaan. Islan kanssa kisaaminen on ollut koko kauden todella kivaa, ja tuntui, että kausi loppuu vähän kesken. Joten härkää sarvista ja matkaan!
Sää viileni sopivasti loppuviikolla ja mittari näytti aamulla +2 astetta. Starttasimme iltapäiväryhmässä aika häntäpäässä ja koe oli mennyt aamusta sen verran reippaasti eteenpäin, etten lopulta ehtinyt juuri muiden suorituksia käydä katsomassa. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella peitteisellä hakkuulla. Isla meinasi varastaa noutoon ennen käskyä (mikä on sille todella epätyypillistä!), mutta odotti kuitenkin ja teki noudon hyvin. Hyvä herätys kuitenkin itselleni, että lähetyksiin on hyvä alkaa harjoitella riittävää viivettä. Koirakin on jo koetilanteet ja -tehtävät selkeästi oppinut tunnistamaan.
Metsästä siirryttiin kivikkoista polkua rantaan. Isla malttoi seurata ihan hyvin, rannassa teki tosin pienen kunniakierroksen kun oli vähän ylivireessä. Seuraava tehtävä oli linjamarkkeeraus veteen. Ensimmäinen nouto oli todella suoraviivainen. Toiselle lähetin vähän hätäisesti, ja Isla teki pienen mutkan rantaviivassa mutta muisti pudotuksen kuitenkin hyvin.
Kolmas tehtävä oli vesiohjaus viistosti rannan suuntaan. Laukaus tuli pusikosta eikä koira nähnyt ampujaa. Islalla ei siis ollut selkeää kuvaa tehtävästä ja vesimarkkeerausten jäljiltä taisi olla sen verran vilu, että en saanut koiraa etenemään vedessä tarpeeksi pitkälle. Isla kääntyi rantakaislikosta takaisin maalle eikä kolmesta lähetysyrityksestä huolimatta mennyt enää veteen. Oli selvästi vähän kylmissään ja epävarma siitä mitä odotin sen tekevän. Vesiohjauksissa meillä onkin vielä paljon työstettävää, joten tästä epäonnistumisesta en oikeastaan ollut harmissani. Koira teki sen minkä osasi (tai ei osannut).
Loppuun oli vielä haku. Isla kattoi hienosti sekä kaislikon että maa-alueen ja toi tasaiseen tahtiin riistoja. Kaislikossa kuului menevän myös uimaan, eli kylmyys ei kuitenkaan estänyt työskentelemistä. Hieno päätös suoritukselle ja kokonaisuudesta meidät palkittiin AVO2-palkinnolla.
Olen niin tyytyväinen pieneen duraselpakkaukseeni!