Tunnisteita ei vielä ole.
Kuvat: Mikko Airimo
Taas mentiin, nimittäin kisaamaan. Tällä kertaa Läyliäisiin UMN:n järjestämään WT-kokeeseen. Meidän toinen AVO-luokan startti. Tuomareina Pekka Uusimäki ja uunituoreeltaan Pekka Tuomi. ALO-luokka vedettiin läpi aamupäivän aikana ja iltapäivällällä AVO+VOI jaettiin kahteen ryhmään. Oli mukava mennä koepaikalle vasta lounasaikaan, mutta aika pitkäksi päivä kuitenkin venähti.
Koe alkoi meillä Tuomen Pekan rasteilla ja starttasin AVO-koirista viimeisenä numerolla 23. Tehtävänä oli walk up ja ensin tuli ykkösmarkkeeraus laukauksen kera vasemmalle riistapeltoon. Isla seurasi hyvin ja markkeerasi myös. Pienellä haulla sai damin suht nopeasti ylös, enkä puuttunut sen työskentelyyn. Sitten jatkettiin kävelyä pieni pätkä, eteen pellon reunaan tuli laukaus ja ampuja kertoi riistan olevan hänestä n. 5 metrin päässä. Isla eteni linjaa vähän vasemmalle kaartaen, pellon reunaan päästyään juoksi muutamasta ohjauskäskystä läpi, mutta tuli kuitenkin kuulolle ja saatiin dami suht nopeasti talteen. PISTEET 15 kannustavien palautteiden kera.
Toinen rasti oli myös Pekka T:llä. Pellolta katsottiin ensin markkeeraus joka lässähti keskelle pientä lampea. Sitä ei kuitenkaan noudettu vaan ampujat siirtyivät pienen matkan sivusuunnassa lammesta poispäin ja tuli laukaus pellon rajaan pajupuskan juureen. Ohjaus piti ottaa ensin. Kulma markkeeraukseen oli ehkä 30 astetta. Käänsin Islan voimakkaasti poispäin markista kohti ohjausta ja se lähti hyvin linjalle. Ei pyrkinyt markkeeraukselle mutta kaarsi vähän liikaa vasemmalle, eli poispäin lammesta. Pysäytin kun se oli edennyt melko pitkälle ja pysäytyskäskystä Isla lähti valumaan takaisin minua kohti. Selvästi ajatteli, että suunta oli väärä ja yritti ratkaista tehtävän lähtemällä markkeeraukselle. Aikamme sahattiin peltoa sivusuunnassa edes takaisin, mutta en saanut Islaa etenemään riittävästi taaksepäin, joten ohjausdami jäi löytymättä. Eli tästä tehtävästä nolla.
Lähetin Islan vielä Pekan luvalla noutamaan markkerausta. Sen haki hyvin vedestä.
Kolmas tehtävä oli Uusimäen arvostelema paritehtävä. Ensin meidän parille tuli ykkösmarkkeraus ja sen jälkeen meille ohjattu haku. Metsästä kuului laukaus ja ränkätys, mutta mitään ei näkynyt. Lähetin Islan linjalle ja kun se oli hypännyt ojan yli metsään, tuomari kertoi, että koira on alueella. Isla löysi damin heti ja palautti vauhdilla. Sitten vaihettiin, eli meille markkeeraus, jonka Isla suoritti nopeasti ja itsenäisesti. PISTEET 20 sekä meille että parillemme. Jes!
Neljäs tehtävä oli kakkosmarkkeeraus. Ensi pieni pätkä kävelyä ja katsottiin heitto suoraan eteen metsän reunaan. Sitä ei noudettu vaan käännyttiin 90 astetta katsomaan toinen heitto pellolle. Taas käännös ja ensimmäisen heiton nouto. Isla meni alkuun damista ohi, mutta kääntyi pillistä takaisin ja löysi damin nopeasti palatessaan. Myös toisen markin muisti hyvin ja suoritti noudon pienellä haulla nopeasti ja itsenäisesti. PISTEET 18.
Päivän lopuksi oli vielä kaikille yhteinen vesirasti mökin rannassa. Koe oli tässä vaiheessa kestänyt lähes kuusi tuntia ja koira oli ollut koko ajan märkä. Aavistelin, että vesimarkkeerauksesta Isla vielä selviäisi, mutta ohjauksen kanssa voisi olla tekemistä. Ja niihän siinä sitten kävi, sillä tehtävässä oli sekä markkeeraus että ohjaus.
Lähetyspaikka oli n. 3 metriä rannasta ja ensin tuli laukaus, sitten heitto ja heti perään toinen laukaus. Markkeeraus haettiin ensin ja koiran piti pysyä vedessä mennen tullen. Isla lähti suoraviivaisesti veteen ja damille päästyään vilkaisi rannalle mutta kuunteli kuitenkin pilliä ja tuli uiden takaisin. Palautus hyvä. Ohjausdami oli muutaman metrin pidemmällä kuin markkeeraus. Annoin Islalle käskyn, mutta se ei hievahtanutkaan sivulta. Toinen ja kolmas käsky - ei mitään. Eli se siitä ja nolla.
Harvoin alennun arvostelemaan kokeen tehtäviä mutta nyt täytyy myöntää, että viimeisestä rastista jäi paska maku. Koirat olivat kokeen ja kylmän päivän aikana kastuneet jo useamman kerran, joten olisin odottanut, että pelkkä vesimarkkeeraus olisi riittänyt siinä vaiheessa päivää. Toisaalta, kaksi koirakkoa sai ykköstuloksen, joten tehtävä oli suoritettavissa. Meidän taidot eivät vaan riittäneet.
Kakkosrastin nolla minua ei niinkään harmita. Koira teki sen mitä osasi - tai ei osannut. Olen todella tyytyväinen, että se ei mennyt markkeerausdamille ohjauksen aikana mutta haki sen kuitenkin suoraviivaisesti luvan saatuaan. Ja muissa tehtävissä koira tuntui todella hyvältä! Erityisen iloinen olen hyvistä, itsenäisistä, markkeerauksista ja tiivistä seuraamisesta. Isla myös suoritti koko päivän ja kaikki rasti tasaisesti, 100% teholla. Mahtava kisakaveri!
Ensi viikolla Islalla alkaa muutaman viikon sairausloma kun se steriloidaan tähystämällä. Joulukuussa olisi vielä mock trial koe, joka minua kiinnostaisi kovasti, mutta pitää katsoa miten likka toipuu operaatiosta. Muutama jahtikin mahtuisi vielä talvikaudelle kalenteriin, mutta muuten yritän kääntää katseet jo ensi kevääseen.