Islan WT Espoo, ALO1

Pääsin jälki-ilmoittautumisen kautta Espoon WT-kokeeseen. Olin alunperinkin suunnitellut tässä kokeessa starttaavani, mutta jotenkin ilmoittautumisaika ehti mennä umpeen. Onneksi tilaa kuitenkin vielä löytyi toivomalleni päivälle. Ja kyllä, viime viikon ykköspalkinnon myötä meillä olisi ollut oikeus AVO-luokkaan, mutta sitä en edes harkinnut. Nyt haetaan hyvän fiiliksen kokemuksia ja rutiinia, ja kesä treenataan ahkerasti kohti seuraavaa luokkaa. Sinne meillä on vielä matkaa.
Koemaastot olivat mielenkiintoista kumpuilevaa laidunpohjaa, ja tehtävät oli rakennettu mukavasti. Tuomareina toimivat Petteri Hirvonen (harjoittelijana Pekka Tuomi) sekä Roy Ehbel (NL) ja Rob Schmidt (NL). Kiva ripaus kansainvälisyyttäkin siis.
Ensimmäisen rastin arvosteli Rob. Ensin tuli ykkösmarkkeeraus peitteiseen maastoon, ja Isla hoiti sen hienosti. Sitten pieni pätkä seuraamista, jonka aikana toimitsijat liikkuivat metsässä ja ränkättivät kertaalleen. Käännös kohti metsää ja toinen ykkösmarkkeeraus. Jälleen nätti nouto. Annoin Islalle seuraa-käskyn kun käännyimme seuruusta kohti toista markkeerausta. Koira ei olisi tätä vahvistusta tarvinnut, mutta jostain syystä se lipsahti suustani. Rob viittasi ilmeisesti tähän käskyyn, kun sanoi, että "lähes täydellinen suoritus, mutta koska puhuit koiralle, vähentää se hieman pisteitä". PISTEET 18.

Toisen rastin arvosteli Roy ja se tehtiin paritehtävänä. Walk-up, jossa kummallekin koiralle kaksi markkeerausta. Markkeerausten välillä kuljettiin eteenpäin. Isla seurasi todella hyvin ja haki molemmat omat markit nopeasti. Jälkimmäistä ihan pienen hetken etsi, mutta lähihakukäskyllä sen löysi. En saanut mitään hymyä kummempaa palautetta suorituksesta, joten jäi arvoitukseksi, mistä meitä rokotettiin. PISTEET 19.
Kolmannella rastilla oli drive ja sen arvosteli Pekka Petterin valvonnassa. Ajo kulki metsäsaarekkeessa, mutta heittoja ei näkynyt, ainoastaan laukaukset. Lähetin Islan haku-käskyllä, kun se viime viikolla pysyi niin hyvin vastaavassa tehtävässä alueella. Nyt se kuitenkin pinkoi kauas ohi alueesta, ja jouduin pillittämään takaisinpäin. Dami löytyi heti kun Isla palautui alueelle. Myös toisella lähetyksellä meinasi edetä ohi, mutta kuunteli hyvin pysäytyskäskyn ja otti suunnan+lähihakukäskyn. Dami löytyi taas pian. PISTEET 18.

Viimeiset rastit olivat toisessa paikassa, joten välissä oli siirtyminen ja lyhyt tauko. Vettä satoi koko päivän ja koira alkoi olla jo aika väsynyt ja kylmissään. Omalle vuorolle ei silti tarvinnut viritellä - likka oli heti valmis töihin.
Neljäs ja viides rasti suoritettiin samalla kertaa ja ne arvosteli Petteri. Ensin tuli ykkösmarkkeeraus alas mutkaisen ojan taakse. Maasto matkalla oli melko risukkoinen ja vaikutti alkuun vähän haastavalta. Isla eteni kuitenkin oikealle alueelle, teki pienen tarkastusmutkan ojaan parin metrin päässä damista, mutta löysi kuitenkin damin helposti. PISTEET 19 (tässä kohtaa olisin toivonut kuulevani, mistä yksi piste lähti).
(Videoista kiitos Taru N.!)
Viitosrastille siirryttiin pienen seuraamisen kautta. Tuli laukaus alhaalla rinteessä ojan varressa ja riistan kerrottiin olevan ojan toisella puolella risukossa. Isla lähti käsimerkistä hyvin linjalle ja meni suorilta aivan oikeaan paikkaan. Nopea ylösotto ja palautus. PISTEET 19 (tästäkin olisin toivonut palautetta).
Fiilis pysyi koko päivän tosi hyvänä viimeisiä rasteja lukuunottamatta. Silloin hieman pulssi nousi jännityksestä, mutta hienosti selvittiin. Tai eipä minun juuri muuta tarvinnut koko päivänä tehdä kun antaa Islalle noutokäsky. Se hoiti hommat hienosti!
En voisi tyytyväisempi koiraani olla! Upea tapaus jonka kanssa kaikki vaan on niin siistiä, helppoa ja yksinkertaista. Isla <3
Nyt meidän täytynee siirtyä isojen poikien sarjaan, mutta sitä ennen hiotaan linjat ja ohjaukset riittävälle tasolle. Alkukesällä on tiedossa hyviä kursseja ja B-kokeissa on myös tarkoitus startata, mikäli vaan paikka saadaan. Josko syksymmällä oltaisiin sitten avo-kunnossa. On tämä vaan kivaa!




Kommentit