top of page

AIHEET:

UUSIMMAT KIRJOITUKSET:

FOLLOW ME:

  • Facebook Clean Grey
  • YouTube - Grey Circle
  • Instagram - Grey Circle

Mirjam Axnerin opissa

17.4.2018
3 min käytetty lukemiseen

Lauantaina ajelin upeassa säässä Kouvolaan, jonne kokoontui Kennel Reedrunnersin kutsumana noutajaväkeä ruotsalaisen pariskunnan, Mirjam Axnerin ja Anders Carlssonin (Kennel Carmals), koulutettavaksi. Olin Islan kanssa iltapäivän ALO-ryhmässä, jota koulutti Mirjam.

Lämmittelytehtävässä kuljettiin kahdestaan Mirjamin kanssa kahden sähkötolpan väli. Ensimmäiselle tolpalle jätettiin muisti, sitten käveltiin toiselle tolpalle, ja siitä 90 asteen kulmassa markkeeraus pellolle. Linja ensin ja markki sitten. Palautetta saimme inansa edistävästä seuruusta, jota koko loppupäivä sitten työstettiinkin. Jes, niin parasta!

Ensimmäinen ryhmätehtävä oli walk up, jossa sitä seuraamista tulikin sitten runsaasti. Kaikki kuusi koirakkoa oli rivissä, ja kuljettiin n. 10 metriä eteenpäin. Pysähdys ja markkeeraus kauas eteen reunimmaiselle koiralle. Muut kääntyivät 180 astetta ja jatkoivat kulkua rivissä takaisin kohti aloituspaikkaa. Reunimmainen koira jäi suorittamaan noudon. Tässä tuli siis seuruun lisäksi luopumisharjoitus, mutta kuitenkin nuorille koirille sopivalla tavalla, eli niiden ei tarvinnut jäädä katsomaan suorittavaa koiraa.

Tätä 10 metrin matkaa kuljimme siis rivissä edes takaisin niin kauan, kunnes jokainen koira oli suorittanut markkeerauksen. Kyllä muuten alkoi seuraaminen parantua! Ja kulkeminen oli koiralle väsyttävää. Kierrokset laskivat mukavasti.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin samaan tapaan. Nyt markkeeraukset heitettiin pellon reunaan pusikkoon, ja walk up-rivi käveli poispäin heittäjistä, jolloin heitto tuli sivuun taakse. Tässä siis harjoiteltiin nopeaa käännöstä. Nyt vuorossa ollut koira haki ensin markin, ja sitten vielä koirakkorivin editse ohjauksella tennispallon, jotka oli jätetty samaan paikkaan jonne edellisen tehtävän markkeeraukset tulivat. Linjalla oli pituutta reilusti ja puolimatkassa häiritsi lisäksi lämmittelytehtävän markkien hajut.

Seuraavaksi siirryimme ojan yli viereiselle, vähän peitteisemmälle pellolle. Hyödynsimme kahta edellistä muistipaikkaa: toinen oli sähkötolpan juurella keskellä peltoa ja toinen pellon reunan pusikossa. Nyt lähetyskulma vain muuttui radikaalisti. Ensin koirille tehtiin markkeeraus peltojen välissä olevan ojan kohdalle, samaan linjaan kuin sähkötolppa. Markin jälkeen koira piti saada putoamispaikasta ja ojasta yli sähkötolpalle. Ja sitten vielä toiseen suuntaan pusikkoon. Tälläkin matkalla ojan ylitys sekä luminen alue.

Jos koira jäi hajuihin kiinni tai ei muuten ymmärtänyt ohjausta, ohjaaja siirtyi lähemmäksi auttamaan. Mirjam kiinnitti paljon huomiota tuuleen ja kertoi sanovansa aina itselleen ääneen "nyt koira sai tuulesta kiinni". Näin hän itse on opetellut huomioimaan tuulen ja luottamaan siihen, että koira nappaa hajusta kiinni kunhan on tuulen oikealla puolella. Etenkin pitkillä linjoilla tämä oli ensiarvoisen tärkeää: itse jo tuskailin koiran olevan ihan väärässä paikassa, mutta niin vaan se kiersi aina tuulen alle ja sai sieltä käryn. Opi luottamaan koiran nenään! Tuuli on sen kaveri.

Viimeisenä tehtävänä Mirjam seisotti meidät riviin ja kävi heittelemässä kahdeksan damia ympäri peltoa. Ohjaajien piti muistaa putoamispaikat tarkkaan. Tämä harjoitus olisi siis pääosin meille. Sen jälkeen kukin ohjaaja otti vuorollaan kaksi damia ylös. Piti siis muistaa missä damit olivat ja päättää etukäteen minkä niistä hakee pois. Vaihtaa koira ei tietenkään saanut eikä ajautua väärälle damille.

Tämä tehtävä on Mirjamin mukaan erinomainen silloin, jos ryhmässä on eritasoisia koiria. Nuorille voi tehdä lyhyet linjat etualalle ja kokeneemmille vaikeampia kauemmas. Kaikille tulee malttiharjoittelua ja ohjaajille muistettavaa.

Yhden hyvän vinkin Mirjam antoi ihan päivän aluksi: kiinnitä huomiota siihen mitä tapahtuu luovutuksen jälkeen. Hän itse istuttaa koiran eteensä ja laittaa rauhassa riistan tai damin pois. Sitten vasta koira sivulle. Tämä laskee hyvin kuuman koiran kierroksia, antaa ohjaajalle vallan päättää koska siirrytään seuraavaan tehtävään (toisin kuin silloin, kun koira ryntää perusasentoon luovutuksen jälkeen ja kyttää jo seuraavaa noutoa), ja lisäksi suoralla katsekontaktilla ohjaaja pystyy hyvin rauhoittamaan koiraa ja odottamaan että se on sopivassa mielentilassa. Ihan miettimisen arvoinen juttu.

Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja huikean hyvä treeni. Kyllä tämä takia ajeli mielellään 400 kilometriä! Suuri kiitos Pauliinalle että sain olla mukana.

 
 
 

Kommentit


  • b-facebook
  • YouTube - Black Circle
  • Instagram Black Round
bottom of page