Pennut 4 viikkoa

Kaksi viikkoa on hujahtanut jo siitä kun olin viimeksi pentuja katsomassa - jestas, että ne olivat kasvaneet! Pennut jaksoivat touhuta jo melkein koko vierailumme ajan. Kaikki pyrkivät reippaasti syliin, kävivät omatoimisesti kuivikelaatikossa tarpeillaan ja nahistelivat keskenään. Kunnon pörinä ja ärinä kuului välillä, ja toisinaan taas lelut saivat kyytiä. Elsa ei juuri pentuaitauksessa enää ollut, vaan keskittyi vaatimaan meiltä omilta ihmisiltä hellyyttä ja rapsutuksia. Kai koirakin osaa ikävöidä...

Pennut ovat jo päässeet muutaman kerran lyhyesti ulos kevätaurinkoon. Kiinteää ruokaa on myös maisteltu. Ja tosiaan Elsa antaa jo pentujen olla pitkiäkin aikoja keskenään - se käy jo muiden koirien kanssa metsälenkeillä ja nukkuukin muualla. Käy pennut huoltamassa sitten kun ne heräävät.
Söpöjä ja suloisia ovat kaikki. Vielä ei suosikkeja ole joukosta erottunut. Mariannella, eli vaaleanvihreällä, on hauska pyörre niskassa. Mahtaakohan siitä tulla kovin pitkäturkkinen? Ja pinkki on iso ja hallitseva. Sininen pikkupoika taas on ottanut hyvin kasvussa muita kiinni, eikä ole enää pienin. Se oli oikein vilkas ja leikkisä pikkuveijari. Ja punainen usein viihtyy jalat kohti taivasta.




Kommentit