Kutsujahdeissa ja hieno ylösajo fasaanilla

Jahtipäiviä on elo-syyskuulle kertynyt ihan mukavasti. Olin erittäin otettu saadessani kutsun töihin Metsästäjäliiton jahteihin Riihimäelle. Siellä toimme noutajakoiratoimintaa kutsuvieraille tutuksi ja huolehdimme, että jahdista saatiin pudotetut linnut talteen. Elsa edusti hienosti labradorien joukossa rotuaan ja herätti erityisesti ennen jahteja pidetyissä näytöksissä kovasti kiinnostusta. Pudotuksia ei meidän kohdalle osunut kuin yhdessä jahdissa, ja tuolloin minulla oli vain Elsa mukana. Yksi lintu putosi vain muutamien metrien päähän, mutta Elsa haki sen innoissaan. Toista se joutuikin jo vähän kaivamaan kaislikosta, mutta hyvin löytyi sekin. Isla ei harmittavasti ole päässyt koko syksynä edes haisteluetäisyydelle pudotuksista. Hyvää passiharjoittelua se on kyllä saanut senkin edestä. Hyvin rauhassa Isla passissa onkin, vaikka siirtymisissä on edelleen kova höyry päällä.

Kotikulmilla kävimme kertaalleen myös fasaanilenkillä pellonreunoja ja ojia peraten. Koirat liikkuivat hyvin pusikoita läpikäyden lähietäisyydellä, mutta koska lintuja ei alkuun juuri näkynyt, eivät oikein olleet perillä siitä mitä oltiin tekemässä. Onneksi sitkeä työ palkittiin reilun tunnin kävelyn jälkeen kun Isla nosti heinikon reunasta fasaaniparven ylös. Parvi hajosi kahtia ja katsoimme tarkkaan mihin linnut laskeutuivat. Näimme kahden kukon laskeutuvan kauemmas heinikkoon ja lähdimme kiertämään niiden etupuolelle. Elsa oli tässä vaiheessa jo hyvin tilanteen tasalla ja kulki nenä pystyssä kohti lintuja. Kun oltiin oikeasta paikassa, päästin Elsan vapaaksi ja se nosti kukon lentoon täydellisesti suoraan ampujan linjalle. Elsa pysähtyi itsenäisesti laukauksesta, katsoi pudotuksen ja lähti sen jälkeen noutoon. Tämä oli ehkä hienoin hetki, mitä olen tähän mennessä päässyt metsällä kokemaan. Elsaa parhaimmillaan!
Kukko oli vielä sen verran pieni, että päätimme jättää muut linnut rauhassa kasvamaan. Tähän onnistumiseen olikin hyvä lopettaa.




Kommentit