Derby & Mestaruus 2017

Jälleen uusi rotu ja uusi tapahtuma: Labradoriderby ja Mestaruus. Tämä on labradorin omistajan pakko kokea, näin olen ymmärtänyt. Etenkin, kun Isla on juuri sopivan ikäinen alle 2-vuotiaiden Derbyyn. Ennakkopaineet olivat kovat, sillä moni tuntui ottavan kisan tosissaan ja voittajaakin on arvuuteltu jo pitkin vuotta. Isla on ikänsä mukaisella koulutustasolla, enkä jotenkin osannut asettaa minkäänlaisia menestymispaineita meille. Halusin mukaan tapahtumaan, vaikka lentäisimme todennäköisesti heti alkuun pihalle. Kuulostihan neljän ulkomaisen tuomarinkin mukanaolo siltä, että tehtävät tulisivat olemaan haasteellisia. Kuinka väärässä olinkaan. Tuomarit Martin Incedi (CZ), Bobby Robertson (UK), Paul O´Brien (IRL) ja Herman Jeske (NL) olivat kehittäneet Surkeenjärven Matkailutilan maastoihin mukavan, nuorille koirille suunnatun kokeen. Kokeen aikana ei tullut kertaakaan sellainen tunne, että lapsikoirat venytetään äärirajoille. Päinvastoin.

Starttasimme numerolla 31 (32 derbykoirasta) ja aloitimme Hermanin vesirastilta. Tehtävä alkoi seuraamisella pellolla. Noin 10 metrin jälkeen käännyttiin 180 astetta ja toimitsija vei koiran nähden damin lähtöpisteeseen. Dami jäi muistiin ja matka jatkui toiseen suuntaan. Hetken päästä laukauksesta pysähdys ja näin markkeerauksen lentävän rantapusikon takana veteen. Koira ei damia juuri nähnyt mutta kuuli sen putoavan veteen. Matka jatkui edelleen n. 5 metriä, jolloin käännyttiin kohti rantaa ja koira lähetettiin hakemaan markkeerausta vedestä.
Isla edisti hieman seuruussa, mutta teki käännökset ja pysähdykset ihan ok. Se lähti päättäväisen oloisesti noutoon ja luulin sen näkevän damin vedessä, mutta se jäikin rantaviivaan etsimään. Pysäytin koiran monta kertaa rantaviivaan aivan damin kohdalle mutta en saanut sitä menemään eteen-käskyllä veteen. Kun tuomari sanoi "now is your last change", Isla kuunteli kuin ihmeen kaupalla käskyä, eteni veteen ja haki damin. Huh! Tämän jälkeen haettiin vielä muistidami. Isla suoriutui tästä oikein hyvin. Rasti kuulosti alkuun vaikealta, mutta ei ollut mitenkään mahdoton. Vedessä ollut dami oli hyvin lähellä rantaa, lähetyspaikan kohdalla rantapusikossa oli selkeä aukko kohti vettä ja muistidamikin motivoitiin hyvin. Kiva rasti ja hyvä kontrolloitu aloitus päivälle. PISTEET 12.

Toisena teimme Paulin rastin. Pellolla jälleen lyhyt seuruu ja tuomari kielsi puhumasta koiralle mitään sen jälkeen kun remmi on irti. Isla kulki samaa tahtia mutta vähän edessä. Istui pysähdyksestä eteeni ja lähti käskystä noutamaan heinikkoon tullutta markkeerausta. Meni alkuun hieman pudotuspaikasta ohi, pillitin takaisin päin ja lähihakukäskyn putoamispaikalla. Dami löytyi suhteellisen nopeasti. Paul kehoitti suorituksen jälkeen minua keskittymään treeneissä erityisesti siihen, että koira seuraa kehoni liikettä. Isla kuulemma pysyi hyvin samassa tahdissa, mutta edistämiseen tulisi puuttua. Se ei saisi päästä noutoon suoraan seuruusta. Malttia siis lisää. PISTEET 18.

Lounaan jälkeen saatiin vettä niskaan oikein kunnolla. Islakin alkoi olla jo niin väsynyt, että melkein nukahti sateenvarjon suojassa, pää polvellani. Seuraavana oli vuorossa Martinin arvostelema kakkosmarkkeeraus metsässä. Tämä tehtävä oli kuulemma mennyt monella hyvin, mutta epäilykseni heräsivät kun kuulin, että damit putoavat vain muutaman metrin päähän toisistaan. Vaihtamisen vaara... Isla katsoi heitot tarkkaavaisena mutta rauhallisena. Ensimmäisen damin se löysi vaivatta ja vahvistin luoksetulon lyhyellä pillityksellä. Toisella lähetyksellä Isla meni ensin jo hakemansa damin putoamispaikalle, teki pienen tarkistuksen ja suuntasi sitten oikeaan paikkaan. Vahvistin lähihakupillillä ja dami tuli nätisti. Veikkasin täysiä pisteitä, mutta näistä parista pillikäskystä lähti piste, eli PISTEET 19.

Viimeisenä oli Bobbyn rasti metsässä. Tehtävä alkoi sillä, että koira pidettiin hihnassa ja seuruutettiin hetken matkaa. Remmi irti, dami lensi metsään ja sitten seuruu ilman hihnaa lähtöpaikkaan. Tämän jälkeen tuli vasemmalle laukaus ja markkeeraus. Isla lähti noutoon hyvin ja hetken pusikossa etsittyään löysi damin. Tämän jälkeen tuli laukaus muistidamille, ja se haettiin. Isla eteni hyvin oikeaan paikkaan, vahvistin lähihaulla ja dami tuli nätisti. PISTEET 18, miinusta tuli ilmeisesti seuruussa edistämisestä.
Suoritimme siis kaikki tehtävät kunnialla. Mahtava fiilis! Olin niin tyytyväinen Islaan ja sen käytökseen päivän aikana.
Päivän kruunasi sauna ja sen jälkeen hieno juhlaillallinen bändin säestyksellä. Jännittävintä oli tietenkin kuulla, kuinka moni ja ketkä pääsisivät sunnuntain finaaliin. Derbykoirien numeroita lueteltiin kuumottavan monta, enkä ollut uskoa korviani, kun viimeisenä kuulin nimeni ja numeron 31! Me siis päästiin 15 koirakon joukossa sunnuntaille! Enpä olisi uskonut.

Kohtuu hyvin nukutun yön jälkeen oli edessä kaksi finaalirastia. Aloitimme rastilta 6, jossa paritehtävänä markkeeraukset metsässä. Suurimmalla numerolla olin viimeinen ja pariton, ja sainkin parikseni aiemmin nollanneen Ilkan.

Kuva: Raija Gärding
Olimme oikeanpuoleisena koirana. Ensin lähdettiin liikkeelle, koirakot rinnakkain edellä ja tuomari meidän perässä. Sitten tuli laukaus ja minusta katsoen oikealle takaviistoon markkeeraus. Tämä oli tarkoitettu meille ja jäi muistiin. Sitten tuli toinen laukaus ja heitto suoraan edestäpäin. Isla kääntyi katsomaan eteen tullutta heittoa ja oli taas istumassa edessäni, aivan Ilkan jalan vieressä. Kun Ilkka ojensi käden ja antoi koiralleen noutokäskyn, lähti myös Isla matkaan. Kiellolla sain sen kyllä parista metristä takaisin, mutta peli oli menetetty. Olisin saanut hakea vielä oman damini, mutta Paul kehoitti jättämään noudon tekemättä, jotta koira ei saisi palkintoa karkaamisesta. Emmekä noutoa sitten tehneet. Harmitti todella paljon, eihän Isla "ikinä" karkaa (sen verran yllätyin, että huusin Islalle "Elsa ei!". Elsalle kun olen jonkun kerran tottunut huutelemaan perään. :D). No, kyllähän Isla oli niin kierroksilla, että näin jo sen eleistä, että melko varmasti lähtee. Siirryimme loppupäiväksi katsomon puolelle ja Isla pääsi autoon nukkumaan. Näki, että se olisi mielellään vielä jatkanut hommia. Toinen finaalitehtävä olisi ollut kivan oloinen walk up pellolla. Tämä olisi onnistunut meiltä varmaan paremmin, sillä koirakot eivät olleet niin tiiviissä rivissä kuin ykkösrastin metsäpolulla. Walk upin aikana tuli kaksi häiriömarkkeerausta koirista katsoen vasemmalle. Lopuksi katsottiin drive pellon päässä olevassa heinikossa. Sinne ammuttiin kolme kertaa ja dameja alueella oli ilmeisesti kolme. Koirat lähetettiin drivealueelle hakuun vuorotellen ja markkeerauksia ne eivät hakeneet ollenkaan. Koiria häiritsi Mestaruus-koirien metsän rajaan jättämät jäljet, mutta 8 kymmenestä tälle rastille päässeestä koirasta suoritti tehtävän. Lounaan jälkeen kuulimme, että Derbyn loppufinaaliin valittiin kaksi koiraa ja Mestaruudesta kisasi muistaakseni kahdeksan loppufinalistia. Viimeisenä tehtävänä Derbykoirille oli markkeeraus pellolta metsään ja tuomarit tekivät ratkaisunsa sen perusteella. Derby-voitto meni vahvalle ennakkosuosikille, Esa Valkoselle. Labradorimestaruuden taas kahmaisi tiukan loppufinaalin jälkeen Mervi Salo. Onnea voittajille ja sijoittuneille!

Rankan työviikon jälkeen en ollut kovin innoissani koko viikonlopun kestävästä tapahtumasta, mutta kyllä kannatti osallistua ja jäädä loppuun asti. Koko viikonlopun ajan osallistujien kesken oli todella leppoisa, ystävällinen ja kannustava ilmapiiri. Kaikki puhuivat omista koiristaan ääni täynnä kunnioitusta ja kavereiden onnistumisiin ja epäonnen hetkiin eläydyttiin aidosti. Viikonlopun tunnelman kiteytti loistavasti palkintojenjaon jälkeinen hetki, kun kaikki osallistujat asettautuivat jonoon onnitellakseen voittajia. Kun aidon hämmästyneenä ihmettelin mistä on kyse, minulle kerrottiin että tämä on tapa ja kuvaa tapahtuman rehtiä urheiluhenkeä. En ole tällaista koiratapahtumissa ennen nähnyt - voi että tuntui hienolta! Taidan olla koukussa.



Kommentit