Elsan NOME-B AVO2, Hauho

Pääsimme aloittamaan koekauden Elsan kanssa Hauholla, Pasi Majurin tuomaroimassa nome-kokeessa. Tämä oli harrastusurani ensimmäinen avoimen luokan startti tässä lajissa, joten siinäkin suhteessa merkityksellinen päivä.
Olen treenannut Elsan kanssa aika harvakseltaan ja näytin sille lyhyesti riistaa muutamaa päivää ennen koetta. Olo oli luottavainen, sillä Elsa kyllä hoitaisi hommat jos siihen saisi mahdollisuuden. Ohjaukset ovat olleet vähän takkuisia, mutta niille ei ihmeitä pystynyt enää tekemään.
Koepäivän aamuna oli aurinkoinen ja täysin tyyni keli. Kaislikko oli vielä hyvin kuivaa ja laonnutta. Matalalla oleva vesikin tuotti kokeen järjestäjille harmaita hiuksia. Talvella ollaan treenattu vastaavassa maastossa mm. hakua, joten hyvin luottavaisena lähdin omaan suoritukseen.
Starttasimme numerolla 3 joten ehdin katsoa ensimmäisen koirakon suoritukset. Tehtävät vaikuttivat meille oikein sopivilta. Koe alkoi haulla, josta piti tuoda yksi lintu. Elsa löysi riistan suhteellisen nopeasti ja toi sen nätisti käteen. Seuraavaksi siirryttiin linjamarkkeeraukseen, joka tuli maalle kaislikkoalueelle. Vesi veti Elsaa puoleensa ja seuruu oli vähän huolimatonta. Elsa katsoi molemmat pudotukset hyvin ja haki ensimmäisen linnun. Toiselle lähetin vähän huolimattomasti, sillä Elsa oli kovasti menossa vettä kohti. Se lähtikin etenemään rantaviivaa pitkin ja ajautui lopulta vedessä olevan ohjausriistan kohdalle ja sai siitä vainun. Tässä kohtaa ei ollutkaan enää mitään tehtävissä ja Elsa haki tavin vedestä.
Toimitsijat veivät ohjauslinnun uudestaan paikoilleen ja odottelimme vähän sivummalla. Ohjaus oli seuraavana tehtävänä. Elsa katseli kovasti järvellä liikkuvaa venettä ja olisi mielellään mennyt sitä kohti. Ohjauslinja oli siis viistosti rannan suuntaisesti. Pienoisella tahkoamisella sain koiran kuitenkin viimein etenemään riistalle asti ja saimme sen talteen.
Ohjauksen jälkeen tuli pitkä ykkösmarkkeeraus avoveteen. Sen Elsa suoritti varmasti. Lopuksi tehtiin haku, jossa Elsa pääsi loistamaan. Se kattoi todella hienosti alueen, vuoroin maalta ja vuoroin rannan tuntumasta. Riistoja tuli tasaiseen tahtiin. Viimeinen lintu jäi pitkälle vedessä olevaan kaislikkoon ja Elsa tuli muutaman kerran jo kysymään tukea. Sain sen lähtemään rantaviivaa pitkin alueen takaosaan ja piinallisen pitkän ajan päästä tuomari totesi, että nyt koira on oikeassa paikassa ja sieltähän se lokin kanssa jo tuleekin. Pasi kehui Elsan hakua vuolaasti.

Linjakakkosen sössimisen otan osin omaan piikkiini, sillä olisin voinut lähetysvaiheessa ehkä vielä jotain pelastaa. Muuten olen supertyytyväinen Elsan työskentelyyn, erityisesti nätteihin luovutuksiin jotka ovat parantuneet lähes itsestään. Palaset ovat todellakin loksahtaneet paikoilleen. Tätä lajia me jatketaan!




Kommentit