Heli Siitarin WT-koulutus

Lauantaina vietin pitkän mutta erittäin antoisan päivän Laukaan Varjolassa. Osallistuin Heli Siitarin koulutukseen molempien koirien kanssa. Aamupäivällä oltiin Islan kanssa ALO-tasoisten ryhmässä. Heli painotti nuorten koirien treenaamisessa maltin tärkeyttä ja harjoitukset rakentuivatkin sen ympärille. Teimme erityyppisiä muisti-, pysäytys- ja ohjausharjoituksia, jossa koiraa opetettiin odottamaan käskyä ja luopumaan viimeksi jätetystä damista. Käskytyksessä korostui selkeys ja yhteistyö: koiraa tuli auttaa hillitysti aina tarpeen mukaan. Heli puhui myös käskyjen sävystä: pilliäkin voi käyttää monella tapaa ja suullisista käskyistä olisi hyvä päästä lähes kokonaan eroon. Huomio-vihellys on ohjaamisen perusta ja sillä koiralle kerrottiin aina seuraavan käskyn tulemisesta.

Toinen asia, johon Heli puuttui koko treenin ajan, oli seuraaminen. Koiralta piti vaatia järjestelmällisesti tiivistä seuraamista aina, kun sen kanssa kuljettiin suorituspaikalle ja sieltä pois. Seuraaminen on perusasia, joka myös nuoren koiran tulee osata jo alokasluokkaan mentäessä. Tässä minulla riittääkin työnsarjaa ennen ensimmäistä starttia!

Tehtävät sopivat Islalle todella hyvin ja se selvityi niistä (seuraamista lukuunottamatta!) oikein mallikkaasti. Suoritimme harjoitukset hyvin koemaisesti, kirjaimellisesti tuomarin valvovan silmän alla, mutta kuitenkin koiraa kannustaen. Heli varmisti aina, että koira onnistuu. Koiralle käytiin näyttämässä dami jos oli vähänkään epäilys siitä, ettei se muista esim. ohjaustehtävässä damin paikkaa. Tasoltaan tehtävät olivat kuitenkin sellaisia, että tasapainoilimme osaamisemme rajamailla. Niissä oli sopivasti haastetta!


On mielenkiintoista seurata ja opetella miten oma nuori koira käyttäytyy tällaisissa tilanteissa. Isla käy alkuun todella kovilla kierroksilla ja pohdinkin, miten se kannattaisi ensimmäiseen koestarttiin viedä. Pitääkö sille tehdä kevyt treeni ennen starttia, jotta se saa päästellä enimmät höyryt ulos? Toisaalta WT-koepäivä on pitkä, ja suoritustason pitää pysyä yllä pitkälle iltapäivään, joten liika väsyttäminenkään ei ole hyväksi. Nyt kolmetuntisessa treenissä Isla alkoi tuntua hyvältä vähän puolivälin jälkeen. Siihen asti suorittaminen oli melko reaktiivista :) Virta tästä ruutitynnyristä ei onneksi ihan heti lopu. Ainakaan, kun dameja on näkösällä.


Iltapäivän AVO-VOI-ryhmään vaihdoin koiraa ja Elsa pääsi kehiin. Se on ollut nyt aika vähällä treenillä ja olin hieman epävarma siitä, kuinka sen vire kestää. Aloitimme heti suhteellisen vaikealla ohjaustehtävällä, jossa koirille motivoitiin muistipaikka, mutta dami pitikin hakea vähän ennen muistipaikkaa olevasta heinikosta. Sössin itse tehtävän pysäyttämällä Elsan aivan liian aikaisin ja tuulen väärälle puolelle, ja saimme damin ylös melko raskaan ohjaamisen jälkeen. Elsa ei kuitenkaan karannut missään vaiheessa muistipaikalle! Todella positiivinen yllätys!
Jatkoimme koko iltapäivän erilaisilla ohjaustehtävillä sekä parityönä tehdyllä linjamarkkeerauksella. Markissa ensimmäinen heitto tuli lähemmäs ojaan ja jälkimmäinen pitkälle sen taakse. Ensimmäisen koiran piti ottaa ylös ensimmäisenä heitetty dami, eikä se saanut juosta sen yli jälkimmäiselle heitolle. Toisen koiran taas piti juosta hajualueen yli ja noutaa jälkimmäinen pudotus. Hajualueita hyödynnettiin myös ohjaustehtäviin ja lopulta ohjausmatka kasvatettiin lähes 200 metriin. Elsa suoritui ihan kohtuullisesti, vaikkakin labradoreihin verrattuna linjamme olivat hieman mutkikkaita. Tästä syystä jouduin ohjaamaan Elsaa hyvin paljon, jotta sain sen oikeaan paikkaan. Matkat olivat meille melko pitkiä (huomaan, että olen Elsalle tehnyt nyt liikaa samoja alo-tason matkoja kuin Islalle), joten Elsa jäi aina muutaman kymmenen metrin päähän damista. Pisimmän matkan tein motivoituna ja se saatiin pienellä avustamisella onnistumaan.
Elsan kanssa työskennellessä pystyn itse olemaan rentona ja tiedän aika tarkasti mihin koira pystyy. Liiallisen paineistumisen kanssa täytyy kuitenkin tasapainoilla, sillä se aiheuttaa koiran passivoitumisen. Elsa on kuuliainen, mutta sen itseluottamus kärsii liiasta puuttumisesta. Toivon, että nome-kokeissa se saa hieman enemmän toteuttaa itseään. Jätämme WT-startit vähän tuonnemmaksi.

Kuvat: Maija Haltsonen Treenien jälkeen poikkesin vielä nopsaan Teresan luona nuuskuttelemassa Ellin pentuja. Olivatpa ne pikkuruisia! Oli hauska huomata, kuinka Islan emällä Gitalla oli hyvin saman tyyppinen ilme kuin tyttärellään. Vahvistui ajatukseni siitä, että Islan ulkoinen olemus tulee pitkälti emältä.
Ihana päivä, mukava ja osaava treeniporukka. On ilo treenata tällaisessa joukossa, jossa koirat ovat samalla tasolla ja hyvin ohjaajiensa hallinnassa. Näitä lisää! Ihan pian taas... :)




Kommentit