top of page

AIHEET:

UUSIMMAT KIRJOITUKSET:

FOLLOW ME:

  • Facebook Clean Grey
  • YouTube - Grey Circle
  • Instagram - Grey Circle

Bobby Robertson - alo-koulutus

16.4.2017
3 min käytetty lukemiseen

Pirkan Noutajakoirayhdistys oli kutsunut Bobby Robertsonin (Kennel Glenbriar , UK) kouluttamaan viikonlopuksi alo-voi -tasoisia koirakoita, ja minä ilmoittauduin tietenkin viivana mukaan. Olin Islan kanssa sunnuntaiaamun alo-ryhmässä, jossa oli kaikkiaan kuusi koirakkoa. Bobby aloitti treenin ilman kummempaa alustusta tutustumalla koiriin yksitellen. Tehtiin helpot markkeeraukset metsään ja pieni pätkä seuraamista. Alusta asti Boddy painotti sitä, että koiralle tulee pillittää lähihakukäsky aina kun se on damilla. Myös markkeerauksissa. Seuraamisissa taisi olla suurimmat puutteet, joten seuraavaksi paneuduttiin siihen. Bobby havainnollisti jokaisen kanssa tekniikan, jolla itse uskoo koiran oppivan seuraamisen helposti. Hän käveli tiiviisti ohjaajan vieressä ja ohjasi tarvittaessa jalallaan koiran ohjaajaa kohti. Hän perusteli metodia mm. sillä, että kokeissa tuomari, tai walk upissa toinen kilpailija, kävelee aina koiran vieressä. Kun koira oppii, että ohjaaja on kivis ja vieressä kävelijä taas puuttuu edistämiseen, se pysyy hyvin pian oikealla paikalla. Koiran olemiseen ja edistämiseen puuttuminen tehtiin täysin koirakohtaisesti, koiran ehdoilla. Vahvempaa koiraa voi tuupata vähän reippaammin, kun taas herkemmälle riittää pelkkä välimatkan tiivistäminen. Ajatus oli kuitenkin se, että jatkuvan remmistä nyppimisen sijaan asia saataisiin kerralla perille. Sen jälkeen siitä ei tarvitsisi enää tapella.

Isla edistää kovasti seuratessaan ja sille tämä metodi tuntui toimivan hyvin. Oikea paikka ja tahti löytyi hyvin nopeasti, muutaman korjauksen jälkeen (olemme tosin tehneet vastaavaa harjoitusta ennenkin). Isla alkoi kuitenkin mielistellä Bobbyä ja pyrki lopulta hänen vierelleen. Kysyin, pitäisikö minun kehua koiraa kun se on oikeassa paikassa, mutta Bobby sanoi ettei tarvitse. Tämä oli oikeastaan ainoa asia mitä jäin pohtimaan. Nöyrälle ja aina oikeaan suoritukseen pyrkivälle koiralle Bobbystä tuli auktoriteetti, jolloin minä jäin taka-alalle. Jotenkin koiralle olisi pitänyt kertoa, että sen kuuluu seurata minua.

Seuraavaksi teimme markkeeraukset damipyssyllä. Kaksi kertaa samaan paikkaan ja lähetysmatkaa pidettiin reilusti toiselle noudolle. Tätä tehtävää Bobby ei juurikaan kommentoinut, joten harjoituksen ajatus jäi vähän hämäräksi. Islan kanssa tehtävä sujui hyvin. Tärkeää oli taas antaa lähihakukäsky kun koira saapui putoamispaikalle. Mutta käsky tuli antaa vain kerran, loput koiran tuli hoitaa itse.

Tämän jälkeen siirryimme metsään. Ensin lähihakuharjoitus tennispallolla syvälle risukasaan ja sitten muistina linja pellolta lähetettynä samaan paikkaan. Tässäkään ei meillä ongelmia.

Haasteellisin tehtävä Islalle oli pellolla pysäytys + ohjaus. Ensin heitettiin dami pellolta metsään ja koira sai sen hakea. Sitten heitettiin dami samaan paikkaan muistiin, käveltiin pellon sivua eteenpäin ja heitettiin dami linjan päähän 90 asteen kulmaan toiseen damiin nähden. Koira jätettiin paikoilleen ja ohjaaja käveli hieman ensimmäisen damin ohi. Koira piti kutsua luokse, pysäyttää ja ohjata vasemmalle metsässä olevalle damille. Päivän tärinät alkoivat tässä vaiheessa verottaa Islan keskittymiskykyä, ja tehtävä jouduttiin pilkkomaan sille moneen osaan. Itse koin kuitenkin päivän tärkeimmäin oivalluksen ohjauskäskyjen osalta. Luoksetulokäskyssä en voi käyttää käsimerkkiä, vaan pelkkää pilliä (Isla lähti käsimerkistä taaksepäin damille). Sivusuunnassa käsi pitää laskea rauhallisesti sivulle ja sitten vasta suullinen käsky. Heilahtava käsi ja yhtäaikainen käsky aiheutti jälleen taakselähdön. Tästä asiasta Lappalaisen Mikakin puhui muutama viikko sitten Janoksen osalta, joten jäisiköhän nyt omaan päähäni muistiin!

Loppuun tehtiin vielä kontrolliharjoituksen nollaamiseksi motivoitu lähihaku. Katsoimme tennispallojen heiton metsikköön, ja kävelimme rivissä pellon toiselle laidalle, josta koirat lähetettiin vuorotellen. Isla pysyi paikalla mutta oli kovasti lähtövalmiudessa. Sain ohjeeksi jättää sen riviin istumaan ja kääntää itse selkäni suorituspaikalle. Koira kuulemma rentoutui heti kun ei ollut enää lähtöpaikassa vasemmalla puolellani. Isla suoritti noutonsa toiseksiviimeisenä ja teki todella upean nenätyön. Saimme siitä kiitosta. Hyvä päätös päivälle.

Ilma oli sen verran jäätävä auringonpaisteesta huolimatta, että en jäänyt flunssaisena seuraamaan iltapäivän avo/voi-ryhmää. Bobbyn koulutusfilosofia jäi siis hieman vajaaksi. Koko päivän, tai koko viikonlopun, treenistä saisi varmasti enemmän irti. Ehkä kuitenkin voi todeta, että hyvin yleismaailmallisilla metodeilla hänkin koiriaan vie eteenpäin: lempeän jämäkästi ohjaten ja kaikilla tavoin suorituksissa koiraa auttaen. Kuten hän meidän ohjausharjoituksessa totesi: kärsivällisyyttä. Hermoja ei auta menettää. Meidän tehtävänä on opettaa koiraa tekemään oikein.


 
 
 

Kommentit


  • b-facebook
  • YouTube - Black Circle
  • Instagram Black Round
bottom of page