PETO-kurssilla Islan kanssa

Iitu on ollut taippareista lähtien ihan joutilaana. Olemme lenkkeilleet paljon ja koirat ovat päässeet juoksemaan metsässä lähes päivittäin. Ja ne todella juoksevat, kieli vyön alla! Jotain pieniä nenänkäyttöjuttujakin on lenkkien varrella tehty. Toisaalta ajattelen, että Isla saa nyt kypsyä ja kasvaa rauhassa ensi kevääseen. Mutta silti omatuntoa kolkuttaa: meneekö otollinen oppimisvaihe hukkaan?
Niin tai näin, rauhaiseloa jatketaan joka tapauksessa. Illtakin alkavat olla sen verran pimeitä, että koirat jäävät luonnolliselle talvitauolle. Pienen rutistuksen otin kuitenkin vielä tälle syksylle, ja ilmoitin meidät Islan kanssa PETO-, eli perustottelevaisuuskurssille. Tekee ihan hyvää lähteä viitenä maanantaina ihan kahdestaan Islan kanssa jonnekin ja keskittyä vain siihen.
Kurssi alkoi Jaana Talan johdolla tänään. Olen kovassa flunssassa, mutta vääntäydyin silti paikalle. Isla käyttäytyi koko tunnin varsin mallikkaasti, pientä huomiotökkimistä, vinkumista ja muiden tekemisten vahtimista lukuunottamatta. Remmi pysyi kuitenkin koko ajan löysällä. Isla ei oikeastaan ole kiinnostunut toisista koirista, mutta auta armias, jos joku toinen koira saa huomiota tai pääsee tekemään jotakin! Hän haluaa hallita tilannetta!
Tämän kerran teemana oli perusasennot, seuraaminen ja paikallapysyminen. Oikein hyviä harjoituksia meille. Seuraamisessa sain heti läksytystä siitä, että koira ei tiedä paikkaansa ja se pitäisi kertoa sille makupalalla. Tiedetään, tiedetään. Josko nyt saisin itsestäni irti ja ihan oikeasti harjoittelisimme tämän asian kuntoon. Mutta kun ne makupalat on niin ällöjä... Ja toistot tylsiä... Lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni. Ainakin sitten taas ensi maanantaina.
Loppuviikoksi pakkaan koirat autoon ja lähdemme pohjoisen rundille työasioissa. Onnea on työ johon voi sujuvasti yhdistää harrastukset!



Kommentit