NOME-B Hämeenlinna, ALO1

Tänään startattiin jälleen Hämeenlinnassa, NOME-B alokasluokassa. Tuomarina oli Vesa Hietikko. Koepaikka Vesajärventiellä alkaa olla meille jo tuttu, joten lähdin hyvillä mielin kisaan.
Aamulla Elsa söi pitkästä aikaa vähän nihkeästi. Tämä viittaa vatsavaivoihin, mikä yleensä vaikuttaa jollain tavoin koiran työskentelyyn. Liekö syynä edellisenä iltana poikkeuksellisesti kuivana antamani nappulat... Pieni huoli oli siis päällä kun ajelin koepaikalle.
Startattiin numerolla kahdeksan, eli Elsa sai odotella rauhassa autossa. Kun otin sen jaloittelemaan, likka vaikutti jopa ylivirkeältä, joten en enää ollut huolissani sen vatsaoireista. Ennen starttia käytiin pienellä kävelyllä metsässä ja tein muutaman noudon, jotta saisin Elsan terävimmän häsläyksen pois.

Koe alkoi lyhyellä maaohjauksella suopursukkoon. Elsa ajautui hieman vinoon, ja yritin sen pysäyttää, mutta se sai samalla hetkellä riistasta käryn ja löysi sen. Palauttaessa teki pienen kunniakierroksen, mutta toi kuitenkin variksen käteen. Seuraavaksi tuli kakkosmarkkeeraus veteen. Tässä vaiheessa huomasin, että Elsa oli jotenkin tahmea. Se ei seurannut hyvin eikä oikein malttanut perusasentoon (veneessä ollut tuttukin pisti merkille, että Elsa vaikutti jotenkin rauhattomalta). Katsoi kuitenkin heitot hyvin ja lähti hakemaan jälkimmäistä pudotusta.
Palautuksen jälkeen totesin, että Elsa ei keskittynyt toiseen pudotuspaikkaa. Näytin sille varmuuden vuoksi kädellä suuntaa, mutta se lähti silti veteen suoraan kohti vastarantaa ja teki kieroksen vedessä olevalle lumpeelle. Tässä vaiheessa mitään ei ollut enää tehtävissä, joten annoin Elsan uida vastarannalle ja toivoin parasta. Se onneksi kääntyi rannassa oikeaan suuntaan ja meni kuin menikin linnulle. Toi sen hyvin käteen.

Markkeerauksista jatkettiin hakuun. Hakualue oli tuttuun tapaan pääosin suopursukkoa ja sen viereinen kapea rantakaistale. Elsa lähti vähän empien liikkeelle mutta löysi rannasta lokin. Seuraavalla lähetyksellä se jäi taas vähän pyörimään, ja katseli vastarannalle (jossa viime kokeessa oli ohjausriista) mutta löysi kuitenkin taas riistan. Sitten tulikin laukaus ja oli ohjaustehtävän vuoro. Ohjausriista oli samassa paikassa, mihin kakkosmarkkeerauksen ensimmäinen heitto oli tullut.
Jälleen Elsa tuli nihkeästi perusasentoon, enkä saanut sitä ensimmäisellä lähetyksellä veteen. Toisella lähti kuitenkin hyvin ja eteni pienellä ohjauksella oikeaan paikkaan. Sorsa löytyi ja tuli käteen. Huh! Edelleen vesiohjausten lähdöissä painaa eräs kesäinen epäonnistunut treenit (jota en ole korjannut...!).
Sitten jatkettiin vielä hakua. Nyt koira alkoi tuntua omalta itseltään ja se lähti joka lähetyksellä hyvin alueelle. Eikä tullut enää tyhjänä takaisin. Elsa tyhjensi lopulta koko hakuruudun, eli toi kaikki kuusi riistaa.
Vesa ilmeisesti hetken tuumasi ratkaisuaan, mutta päätyi lopulta kutsumaan meidät jäljelle. Jäljen olemme kuitenkin jo suorittaneet, joten ykkönenhän sieltä napsahti!
Vesa olisi toivonut Elsan työskentelyyn hieman enemmän innokkuutta kokeen alkuvaiheille mutta kehui, että koira oli koko kokeen ajan erittäin hyvin hallinnassa ja ohjattavissa. Sain kehuja myös omasta kärsivällisyydestäni ja rauhallisesta tavasta ohjata. Tajusin itse heti kokeen alkuvaiheessa, että en voi hermostua Elsan nihkeydestä, vaan sen kanssa on parasta mennä rauhassa eteenpäin. Tämä onneksi toimi ja koiran suoritus parani loppua kohti. Ehkä koepaikka on jo turhankin tuttu Elsalle, joten kokeen alussa sillä vähän petti hermo. Tai sitten se vatsa kiusasi. Kuka tietää.
Tähän oli kuitenkin hieno päättää koekausi. Olen pohtinut vielä yhtä WT-starttia lokakuulle, mutta nyt tuntuu, että taidan päästää Elsan jahtilomalle. Yritämme ehtiä muutamiin jahteihin syksyn ja talven aikana. Käytännön toiminta on tehnyt Elsalle todella hyvää.
Ensi kesänä jatketaan sitten AVO-luokassa, sekä WT:ssä että Nomessa. Ja Iitun kanssa aloitetaan alosta :)




Kommentit