top of page

AIHEET:

UUSIMMAT KIRJOITUKSET:

FOLLOW ME:

  • Facebook Clean Grey
  • YouTube - Grey Circle
  • Instagram - Grey Circle

Katin koirakoulussa

12.9.2016
4 min käytetty lukemiseen

Hieno lauantaipäivä kului Maskussa Katin koirakoulussa, eli Kati Tuomisen valmennuksessa. Koulutus oli Pyymäen porukalle järjestetty, joten flattivoittoisella porukalla treenattiin. Minulla oli molemmat koirat mukana.

Kati aloitti päivän jutusteluosuudella sisätiloissa, jossa oltiin ilman koiria. Hän halusi kuulla jokaiselta yhden asian, mitä olemme viimeksi harjoitelleet ja miten. Jokaiselta löytyi vaihtelevasti kipukohtia ja niitä läpikäydessä Kati kertoi hyvin paljon omasta koulutusfilosofiastaan. Erittäin hyödyllistä keskustelua!

Melkein parin tunnin jutustelun jälkeen siirryttiin pellolle. Päivälle valittiin keskustelun pohjalta kolme teemaa: palautukset, hallinta ja haku. Kukin koirakko sai valita kaksi teemaa johon osallistui.

Aloitin Islan kanssa palautusasialla. Kerroin Katille toivovani täsmävinkkejä Islan hieman löysään otteeseen ja lähipalautukseen. Olin tehnyt aivan oikein pitämisharjoituksia, ja sain vähän "piiskaa" jatkaa niitä edelleen. Isla pitäisi pikkuhiljaa opettaa myös tarjoamaan damia istumalla liikkeestä eteen: dami laitetaan koiralle suuhun, jätetään se odottamaan ja peruutetaan muutama metri. Sitten kutsu ja koiran ohjaaminen eteen istumaan. Damin irroitus vasta käskystä.

Damia voi pikkuhiljaa myös koskea, väännellä ja tökkiä kun koira istuu se suussa edessä. Näin ote vähän tiukkenee. Kati piti hyvänä tekniikkana myös makupalan avulla käsikosketuksen opettamista. Koira opetetaan naksutinkoulutuksen periaattein nostamaan dami käteen ja se saa siitä palkan. Kantoharjoituksia voin alkaa tekemään kunhan saan Islan ensin pitämään damia rauhassa ja keskeltä. Nyt pää laskee heti liikkeelle lähdettäessä alas ja dami alkaa roikkua sikarina suusta miten sattuu. Ylösotot ja palautusvauhti Islalla on kuitenkin kunnossa. Lähialueella asioita pitää hieman hioa.

Jatkoin toisellakin teemalla, hallintarastilla, Islan kanssa. Odotin saavani apuja seuraamiseen, joka on ollut meille uskomattoman vaikea asia. Teimme tehtävän, jossa damit heitettiin muistiin pellon molemmille laidoille. Koira kytkettiin irti aina heiton ajaksi, heiton jälkeen käännyttiin ympäri ja lähdettiin kävelemään hitaasti eteenpäin. Heitto jäi siis aina muistiin. Ajatus oli se, että kun koiralla on molemmissa suunnissa muistettavaa, se keskittyy paremmin seuraamiseen.

Islan kanssa pyörittiin ensin kahdeksikkoa ja käytiin läpi ratsastuksesta tuttuja puolipidätteitä. Pidäte tulisi hihnalla aina etukäteen ennen käännöstä jotta koira ehtii mukaan. Samoin keholla koiralle pitää kertoa kun liikkeen suunta muuttuu (nojaamalla taaksepäin, hidastamalla jne.). Sulkeisten jälkeen Isla alkoi kulkea suhteellisen hyvin, ja suoralla linjallakin pääsimme etenemään samantahtisesti. Isla oli kylläkin hyvin stressaantunut, mikä näkyi pään kääntelynä, kiemurteluna ja lipomisena. Minun tuli pitää ääni hyvin matalana ja hillitysti kehuvana, ja vauhti erittäin hitaana, jotta koiran vireen sai laskemaan mahdollisimman alas. Ja se toimi!

Ensimmäisillä noudoilla Islasta näki, että stressi purkaantui juostessa eikä se oikein muistanut helppoja pudotuspaikkoja. Noudot paranivat kuitenkin loppua kohden. Ja mikä parasta, minunkin stressikäyrä alkoi laskea (ja se on pysynyt alhaalla myös kotona!). Tämä oli ehkä koko päivän paras anti, sillä olen ollut täysin hermostunut Islan remmikäytökseen ja kulkemisesta on tullut hirvittävän stressaavaa meille molemmille. Nyt huomasin, että pystyn sittenkin hallitsemaan koiraa hyvin pienillä mutta napakoilla remmin liikkeillä.

Lounaan jälkeen viimeisenä teemana oli haku. Tämä harjoitus avasi minulle yhden suuren mysteerin, jonka parissa olen taistellut Elsan kanssa. Teimme harjoituksen, jossa Kati kävi hajustamassa metsään hakualueen ja heitteli sinne dameja. Hän kuitenkin keräsi damit vaihvihkaa ylös ja alueelle jäin vain yksi dami. Koiralle luotiin mielikuva, että alueella on paljon etsittävää, mutta se joutuukin tekemään töitä löytääkseen damin. Tämä kasvattaa hakumotivaatiota.

Kun katselimme Elsan kanssa Katin kulkemista metsässä, huomasin Elsan kääntävän ensimmäisten heittojen jälkeen päätä pois. Kun lähetin Elsan hakemaan, se liikkui alueella tavallista hitaammin, ja jäi välillä haistelemaan maata. Silloin tajusin, että tehtävässä saatiin aikaiseksi WT-kokeiden Drive-syndrooma, josta olemme kärsineet monessa kokeessa. Viimeisimmässä kokeessa saimme tehtävästä nollan.

Kati osasti selittää ongelmamme sillä, että Elsa kuormittuu liiasta motivoinnista ja etenkin vieraiden ihmisten metelöinnistä hakualueella. Se pyrkii rauhoittelemaan itseään ja toimitsijoita tilanteessa ja tämä ilmenee maan haisteluna ja pään pois kääntämisenä. Kokeilimme harjoitusta uudelleen siten, että minä kävin kävelemässä alueella ja jätin sinne vaivihkaa damin. Kun lähetin Elsan hakuun, sen vauhti oli aivan eri luokkaa ja se löysi damin helposti. Tämä todensi Katin teorian.

Saimme ohjeeksi harjoitella siten, että käyn itse muiden ihmisten kanssa kävelemässä koiran nähden driveä läpi ja tulen sitten lähettämään koiran alueelle. Näin se näkisi, että minä olen käynyt alueella eikä siellä ole mitään ihmeellistä. Tätä täytyy kokeilla kotitreeneissä.

Yhdellä damilla ja vahvalla motivoinnilla treenaaminen tuntui todella hyvältä menetelmältä ja sitä täytyy lähteä toteuttamaan myös Islan kanssa. Sillä kun ongelmana on enemmänkin kaahaava juoksentelu hakualueella. Isla on myös viime aikoina lähtenyt etsimään dami suussa, kun on nähnyt monta "pudotusta", joten tähän on puututtava heti.

Katin ajatus tämän tyyppisestä treenistä on se, että hän harjoittelee hakua säännöllisesti samassa paikassa. Motivointi on alkuun hyvin vahvaa, mutta sitä lievennetään pikkuhiljaa. Samoin lähetysmatkaa voi pidentään tai jättää hakualueen muistiin lenkin tai muiden treenien ajaksi. Useampia dameja alueelle otetaan vasta vanhemmilla ja kokeneemmilla koirilla. Koiralla täytyy olla ensin "järjetön" halu löytää dami tai riista kun sille annetaan hakukäsky. Kun tämä on saavutettu, koira kyllä lähtee hakuun monta kertaa peräkkäin ilman että sen into laskee.

Lopuksi teimme vielä yhteisharjoituksen, jossa osalle koirista motivoitiin isompi hakualue laukausten kera ja toisille tehtiin rivin vastakkaiseen suuntaan markkeerauksia. Elsa jatkoi hakua. Isla pääsi tässä kohtaa Katin käsikoiraksi, ja Kati sai sen kulkemaan todella nätisti! Olisin voinut jättää Iitun muutamaksi viikoksi tehotreeniin, niin hyvältä meno näytti :)

Elsa ei paineistunut tällä kertaa yhtään, kun Kati hävisi näkyvistä ja hakualueelta kuului vain harvakseltaan laukauksia. Se teki vuorollaan todella innokasta ja laajaa hakua ja löysi damin hyvin. Jännä juttu, miten pienet yksityiskohdat muuttavat tehtävää koiran näkövinkkelistä. Rivissä tuli myös hyvää maltti- ja käännösharjoittelua kun koiria lähetettiin vuoroin hakuun ja vuoroin markkeerauksille.

Lähes kahdeksan tunnin treenisession aikana oivalsin hyvin monta tärkeää asiaa. Katilla on ilmiömäinen kyky ymmärtää koiran käytöstä ja hän purkaa ongelmia aina kysymällä, miksi koira toimii näin. Sieltä vastaus yleensä löytyy: ohjaajan käytöksestä tai ympäristön tapahtumista.

Nämä treenit kantavat pitkälle, ja innolla jo odotan, että pääsemme jatkamaan Katin koulussa. Keväälle suunniteltiinkin jo seuraavaa koulutuskertaa. Ja kuten mainitsin, parasta on, että hyvä fiilis on jatkunut myös kotioloissa. Isla on kävellyt suhteellisen nätisti lenkkien remmipätkät ilman, että minun täytyy menettää malttini. Rauhallisuus onkin kaiken a ja o, ja se onneksi näkyy myös koiran stressin vähenemisenä näinkin pian.

Kiitos Pyymäen Katille ja Markukselle kivasta päivästä ja sen organisoinnista!


 
 
 

Kommentit


  • b-facebook
  • YouTube - Black Circle
  • Instagram Black Round
bottom of page