Islan taipparit - NOU1

Kävimme Islan kanssa taippareissa lauantaina Hattulassa. Tuomarina oli Jyrki Halme, joka olikin minulle aivan vieras. Muutenhan meillä oli lievä kotikenttäetu, vanhoilla kotikulmillani kun oltiin.
Päivä valkeni aurinkoisena vaikkakin tuulisena. Meille oli arvottu starttinumeroksi 8, eli oltiin aamupäiväryhmän viimeinen pari. Ja Isla oli päivän kuopus. Sehän täytti 9-kuukautta vasta 10 päivää aiemmin.

Pidin Islan autossa ja otin sen odotuspaikalle vasta vähän ennen omaa suoritustamme. Islalla on pieniä haasteita kestään jouten oloa ja se olikin vähän levoton odottaessamme vuoroa. Sain sen kuitenkin ajoittain rauhoittumaan ihan hyvin. Rauha ja maltti hävisivät tosin samalla sekunnilla kun saatiin lupa siirtyä suorituspaikalle.

Koe alkoi vesinoudoilla. Ranta oli helppokulkuinen, mutta aallokko oli tuossa vaiheessa kuin merellä. Isoja keinuvia aaltoja löi rantaan sivutuulen saattelemana. Vähän hirvitti, sillä Isla on uinut vain tyynessä vedessä.
Ensimmäiselle lokille se meni vähän varoen, mutta toi linnun hyvin minulle käteen asti. Pidemmälle heitolle lähti vauhdikkaammin. Puolivälissä matkaa selvästi vähän epäröi aallokossa, mutta tuuli toi onneksi hajun nenään ja likka ui lokille asti. Se joutui tosissaan tekemään töitä että pääsi uimaan lokin kanssa takaisin rantaan. Sain taas lokin käteen.

Haku oli helpohkossa metsämaastossa. Isla katsoi tarkaavaisesti heiton ja laukauksen, odotti nätisti lupaa ja haki heitetyn linnun. Seuraavalla lähetyksellä löysi myös melko pian variksen ja toi sen minulle. Kolmannella jäi pyörimään vanhoille hajuille mutta löysi kuitenkin linnun reunemmalta.
Tämän jälkeen tuli pieni stoppi ja Islasta näki että kuppi niin sanotusti keitti yli. Isla jäi juoksentelemaan aivan etualalle, ensimmäisen heittopaikan ympärille eikä laajentanut hakua. Tuomari kehoitti minua hetken päästä rauhoittamaan tilanteen, joten otin Islan sivulle, rauhoittelin sitä hetken ja lähetin sitten uudestaan. Nyt haku lähtikin taas hyvin käyntiin ja Isla toi kahdella lähetyksellä kauimmaiset varikset. Kaikkiaan siis viisi lintua. Todella hieno suoritus näin nuorelta koiralta!

Tällä suorituksella pääsimme siis jäljelle! Ne vedettiin aamuryhmäläisille saman tien ja jouduimme taas odottamaan vuoroamme viimeisenä. Isla oli kovin levoton ja pelkäsin sen väsyvän ennen omaa vuoroaan. Pelko osoittautui onneksi turhaksi, sillä Isla sai heti hajun jäljestä ja toi hienosti pupun suoraan minulle. Aika hieno fiilis!
Videolla kuuluu tuomarin arviointi ennen kanijälkeä.
Yhteenvetona Islan suorituksesta voisin sanoa, että se meni juuri niin kuin olin jo pitkään ajatellutkin. Tämän koiran kanssa koe mittasi ennen kaikkea luontaisia taipumuksia. Minun roolini oli lähinnä päästää se irti ja antaa lupa tehtäviin. Islan kanssa oli myös äärettömän helppo olla kokeessa, sillä en jännitä sen kanssa yhtään. Me jotenkin puhumme samaa kieltä ja tiedän täysin miten se käyttäytyy.
Olen todella tyytyväinen tähän pieneen tehopakkaukseeni. Kesän olemme ottaneet todella rauhallisesti ja edelleen Isla tarvitsee ennen kaikkea aikaa kasvaa ja kehittyä. Nyt kun taipparit on suoritettu, voin pikkuhiljaa aloitella varsinaisia lajitreenejä. Seuraava tähtäin on todennäköisesti jossain ensi syksyssä - sitä ennen en aio Iitun kanssa kokeisiin kiirehtiä. Derby voisi olla ihan hyvä tavoite. Elsan kanssa olen oppinut, että keskeneräisen koiran kanssa kisaamisesta ei tule kuin vihaiseksi :) Mutta mikä nautinto se onkaan sitten, kun palaset ovat loksahtaneet paikoilleen!

Aamupäiväryhmän taipuneet. Kuva: Tanja Porttikallio





Kommentit