WT-koe Virrat, AVO0

Sunnuntaina startattiin Elsan kanssa Virroilla WT-kokeessa. Tuomareina olivat Heikki Nevalainen ja Pekka Uusimäki. Heikin tuomaroimassa kokeessa en ole aiemmin ollutkaan. Koe järjestettiin metsämaastossa ja ilma oli aurinkoinen. Lämmin, mutta heinäkuusta huolimatta ei kuitenkaan onneksi älyttömän tukahduttava.
RASTIT 1 & 2
Aloitimme päivän Heikin rasteilta 1-3. AVO:ssa oli vain kolme koiraa ja teimme tehtävät heti ALO:n jälkeen. 1. ja 2. rasti oli yhdistetty ja se suoritettiin paritehtävänä. Parinamme oli Taru ja Luna. Ensin tuli markkeeraus, jonka Lunan piti noutaa. Tarulla oli sama käsky kuin minulla ja ilmeisesti samantyyppinen äänikin - Elsa karkasi noutoon... Eli heti ensimmäisestä tehtävästä nolla ja meidän ohjaus markkeerauksen taakse jäi suorittamatta. Heikkikin tuumi jälkikäteen, että koira oli aivan sen oloinen, että se olisi saanut noutokäskyn. Karkaaminen tuli minulle täytenä yllätyksenä, enkä oikein edes tajunnut sen tapahtuvan. Onneksi Luna ei pahemmin häiriintynyt vaikka Elsa sinkosi sen perään. Elsakin kuunteli kieltoani heti kun sen älysin suustani päästää. Toisena rastina meille tuli markkeeraus. Dami putosi suopursuihin, ja Elsa meni siitä ensin ohi. Etsi aika kauan ja yritin sitä ohjatakin, mutta ei oikein kuunnellut pilliä. Koiraa oli kyllä vähän hankala nähdäkin. Elsa teki kuitenkin koko ajan töitä ja pysyi oikealla alueella, ja sai lopulta damin ylös. Pisteitä 12.
RASTI 3
Kolmosrasti suoritettiin järven rannassa. Koira piti ensin laittaa lähihakuun rantaviivaan ja sen kanssa sai kulkea rantaa eteenpäin. Käytännössä olin siis ihan koiran vieressä ja näytin sille kädellä etsittävää aluetta. Elsa noudatti mielestäni ihan ok lähihakukäskyä ja pysyi oikealla alueella. Toki vähän tehokkaanpaa haku olisi voinut olla. Sitten tuomari pyysi meidät takaisin lähetyspaikalle ja kertoi, että "lintu" putosikin kauemmas rantaan pienen nimen kärkeen. Koira tuli ohjata mielellään vettä pitkin rannan suuntaisesti damille. Elsa lähti käskystä veteen mutta jäi pyörimään 5-10 metrin päähän, enkä saanut sitä etenemään. Lopulta sain sen pysäytettyä maalla vain 1,5 metrin päähän itsestäni. Lähetin siitä eteen ja Elsa meni maata pitkin aivan oikeaan paikkaan ja sai damista hajun (tuuli tuli onneksi järveltä päin). Pisteitä tästä räpellyksestä saimme 10.

RASTI 4
Nopean lounastauon jälkeen siirryimme hakkuuaukiolle Pekan rasteille. Paikka oli melko helteinen, sillä aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Rastilla 4 oli drive, johon otettiin kaikki koirat ensin riviin katsomaan ja suoritukset tehtiin sen jälkeen yksitellen. Taru myöhästyi aloituksesta joten meitä oli alkuun vain kaksi. Toinen koira suoritti ensin ja minä odotin sillä aikaa kiven takana. Lähetin Elsan eteen-käskyllä, sillä epäilin, että se menisi lukkoon haussa käyttämälläni etsi-käskyllä. Huono valinta sikäli, että Elsa ei todellakaan edennyt suoraan eteen (tuomarin silmien edessä). Se meni alkuun melkein riittävän pitkälle, vaikkakin vinoon oikealle, mutta laskeutui melko pian alas kuoppaan, jonne oli tullut ALO-luokan vastaava tehtävä. Elsa eteni todella verkkaisesti ja kuunteli laiskasti pilliäni, kun yritin ohjata sen ylös rinnettä. En lopulta saanut sitä oikeaan paikkaan ja Pekka käski kutsumaan koiran pois. Väärä hajualue koitui kohtaloksemme. Kuten myös drive-tyyppinen tehtävä, jossa Elsa jostain syystä on jokaisessa kokeessa alisuorittanut. Siitä tulee aivan passiivinen laahustaja vaikka kyseessä pitäisi olla vahvasti motivoitu haku. Mystistä! Tässä vaiheessa Taru ennätti paikalle ja Pekka pyysi minua jäämään heille pariksi. Elsa sai katsella driven toiseen kertaan ja sain lisäksi lähettää sen noutoon. Lähetin nyt hae-käskyllä. Elsa jäi taas pyörimään väärään paikkaa, ja sitten se meni hakualueesta yli. Kuunteli kuitenkin nyt vähän paremmin ohjausta ja sai lopulta damin ylös. Saatiin onneksi onnistuminen tehtävästä nollasta huolimatta. Tästä mahdollisuudesta kiitos Pekalle.
RASTI 5
Viimeisellä rastilla oli kaksi ohjausta. Siinä vaiheessa olin jo aivan maani myynyt, kun Elsa oli ollut koko päivän niin huonosti ohjattavissa ja linjat olivat olleet kammottavia läpi koko kokeen. Olin vähällä keskeyttää kun näin millainen viimeinen tehtävä oli, mutta päätin kuitenkin yrittää. Kun nyt kerran olin sinne asti odotellut. Tehtävät oli rakennettu hyvin. Ensimmäinen ohjaus tuli myötätuuleen, mutta toimitsija seisoi "heittomatkan" päässä damista ja ampuja ampui juuri oikeaan suuntaan. Elsa onneksi osaa näistä asioista vetää oikeanlaiset johtopäätökset. Se eteni käytännössä suoraan oikeaan paikkaan. Meni muutaman metrin yli, mutta saikin sitten jo tuulesta avun ja löysi itse damin. Siinä vaiheessa meinasti itseltäni jalat pettää alta, sillä en olisi ikipäivänä uskonut, että Elsa tekee pitkän päivän päätteeksi vaikeakulkuisella ja helteisellä hakkuuaukiolla myötätuuleen tällaisen suorituksen! Seuraavalle ohjaukselle käännyttiin 180 astetta, eli kohti tuulta. Taas tuli laukaus suoraan kohti "putoamispaikkaa". Muuta apua tällä tehtävällä ei ollut. Elsa katsoi hyvin laukauksen suunnan. Lähti käskystä eteen, mutta muutaman kerran jouduin pysäyttämään ja kääntämään sitä takaisin linjalle kun ajautui liikaa sivuun. Nyt kuunteli todella hyvin käskyjä ja eteni ohjauksella oikeaan suuntaan. Jo melko kaukaa Elsa sai hajun damista ja sai kuin saikin sen vaivattomasti ylös. Voi riemu ja tuuletus! Pisteitä tästä suorituksesta 16. Wuhuu!
Kokonaispistemäärä siis: 0, 12, 10, 0, 16 = 38
-----
Ja hei, koko kokeen aikana yksikään dami ei pudonnut! Joku asia on sentään mennyt eteenpäin. Linjat meillä sen sijaan ovat aivan toivottomalla tasolla ja ne on saatava kuntoon, ennen kuin seuraavaa starttia kannattaa lähteä edes suunnittelemaan. Tässä kokeessa oli myös joka tehtävässä ALO-luokassa syntyneen hajualueen ylitys. Ne ovat todella vaikeita koiralle, jolla on hyvä nenä ja joka käyttää sitä mielellään. Nämä kaksi asiaa on nyt otettava harjoitusohjelmaan ihan tosissaan. Positiivisen vahvistamisen kautta.



Kommentit