Ihan äimänä!

Kanta-Hämeessä alkoi pyörimään perinteiset viikkotreenit Kirstulan kentällä ja tämä jos mikä on vastaus kaipuuseeni löytää Islalle treenipaikka. Eilen teemana oli vielä sopivasti nomen perusteet, ja paikalla olikin mukava joukko nuoria noutajia. Otin molemmat koirat mukaan ja ajatuksena oli lähinnä hengailla kentällä Islan kanssa ja katsella kauempaa muiden treenejä - jos pentu sattuisi käymään kovilla kierroksilla. Isla oli kuitenkin heti alusta asti rauhallinen ja hiljainen ( ! ). Mikko otti koirakot harjoituksiin yksitellen ja odotellessa teimme rivissä helppoja malttiharjoituksia. Ohjaajat heittivät vuorotellen dameja koirarivin eteen ja vanhempien koirien ohjaajat jättivät koirat paikoilleen ja kävivät itse hakemassa dameja. Islan kanssa keskityin siihen, että se pysyisi tarkkaavaisena mutta suht rauhallisena eikä sinkoisi (remmissä) heittojen perään. Yllättävän hyvin malttoi. Välillä peruutin rivistä pois ja vahvistin kontaktia juustolla. Juusto ei tosin Islalle kelvannut kun dami lensi ja putosi - damit ovat sille yli kaiken!
Välissä laitoin Islan huilimaan ja otin Elsan mukaan walk-up tyyppiseen harjoitukseen. Elsa kävi kovilla kierroksilla ja suu oli vähän levoton, mutta muuten toimi hyvin eikä karkaillut. Tehtiin myös muutama pitkä linja.
Outilta sain hyviä vinkkejä Islan seuraamisharjoitteluun. En ole harjoitellut vielä muuta kuin remmissä vetämättä kulkemista. Isla kiilaa väkisin minun edelle, vaikka remmi pysyykin löysällä, ja kaartaa myös luonnostaan suoraan kävelylinjalleni siten, että meinaan kävellä sen päälle. Pentu hakee koko ajan vahvaa katsekontaktia ja tulee siksi eteeni. Outi opasti, että minun pitäisi makupalan kanssa näyttää Islalle haluttu paikka vierelläni, sillä remmillä en pysty sitä ohjaamaan ja pallonkin kanssa poikittaa väkisin eteen. Näitä imutusharjoituksia onkin hyvä tehdä kotona.
Lopuksi kävin vielä Mikon yksilöharjoituksessa. Isla oli tuossa vaiheessa todella hyvässä mielentilassa. Rauhallinen ja keskittyvä. Mikko heitti meille ensin muutaman lyhyen markkeerauksen. Kysyin neuvoa Islan löysään kanto-otteeseen ja damin tiputteluun, ja Mikko vinkkasi, että minun pitäisi vain laittaa käsi valmiiksi odottamaan damia, ja avot, Isla toi joka kerta damin paikallaan olevaan käteeni! Ote on toki kovin löysä, mutta pennulle on helppo havainnollistaa, että en ole kiinnostunut maahan putoavasta damista. Se pitää laskea käteeni.
Sitten Mikko keksi, että tehdään Islalle yhdistetty linja ja vastakkaiseen suuntaan markkeeraus. Linjadami vietiin motivoidusti keskellä ruohokenttää olevaan heinätöppäreeseen ja siihen ammuttiin starttarilla (Isla kuunteli rauhassa laukauksen). Sitten käännös ympäri ja markkeeraus vastakkaiseen suuntaan. Sitten taas käännös ja ensin otettiin linja. Puistelin päätäni ja vannoin, ettei Isla tällaisesta tehtävästi vielä suoriudu, mutta noin vaan se teki sen aivan suoraviivaisesti. Uusittiin tehtävä vielä toisella tavalla, ja kyllä, se teki toisenkin kerran juuri niin kuin piti! Pentuni on kyllä aivan käsittämätön tapaus. Sen olemus vaikuttaa myös omaan ohjaamiseeni ja pystyn ohjaamaan sitä jotenkin todella rauhallisesti ja loogisesti. Me vaan puhutaan tämän koiran kanssa samaa kieltä. Voi rakkaus!



Kommentit