Uuden äärellä

Isla täytti tänään 9-viikkoa. Kotiutuminen on sujunut hyvin ja tuttavuus Elsan kanssa on syventynyt jo kaveruudeksi. Koirat vääntävät ja leikkivät yhdessä oikeastaan koko ajan. Tai nukkuvat vieretysten.

Uusia asioita olemme opetelleen pienin askelin. Muutama päivä on totuteltu pantaan, joka on Islan mielestä aivan hirvittävä kapistus, etenkin kun nimilaatta kilisee. Olemme myös käyneet pari kertaa etupihalla hihnan kanssa - sekin melkoista eläinrääkkäystä pennun mielestä. Ilmeisesti kaikki kilisevä on jotenkin epäilyttävää, sillä se karttaa myös metallista ruokakuppia.
Tennispalloa olen heitellyt eteisessä päivittäin ja pallo tulee ihan kivasti syliin. Vielä toki keskitytään yhdessä leikkimiseen, ei niinkään noutoharjoitteluun. Eilen aloitettiin istumisen opettelu makupalan avulla. Isla kiipeilee ja hyppii mielellään vasten, kun haluaa paljon syliin, ja myös istu-liikkeestä tuli alkuun orava-asento: peffa maassa ja molemmat etutassut makupalakättä vasten. Nyt sitten kitketään tassuilla huitomista pois.
Tänään Isla pääsi kanssani koko päiväksi töihin. Työkaverit ovat monkuneet pentua näytille ja nyt aika tuntuu sopivalta sille, että Isla saa ruveta totuttelemaan uusiin asioihin. Pentu ei ole mikään yltiörohkea eikä ryntäile ihmistenkään luokse, joten erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin pääseminen sekä sosiaalistaminen on varmasti ihan hyväksi. Kymmenen hengen toimistossamme on hyvä rauhassa harjoitella näitä asioita.

Islan käytös työpaikallani löi minut täysin ällikällä. Vaikka pentu on ollut kotona kuin ihmisen mieli, en olisi uskonut sen käyttäytyvän vieraassa paikassa tällä tavalla. Automatkan se oli jo aivan rauhassa, olemmehan käyneet muutaman kerran autoilemassa lähikoululle ja takaisin. Kannoin pennun parkkihallista työpaikalle (n. 500m), ja sitä se tuntui vähän jännittävän. Toimistolla laitoin Islan tutun fleeseviltin tuolini viereen, ja kun pentu oli käynyt tervehtimässä kaikki ihmiset, se tuli viltille nukkumaan.
Kävin välillä toisessa huoneessa, mutta Isla pysyi omalla paikallaan. Kun se heräsi, käytiin ulkona pissalla. Sitten se touhusi hetken itsekseen tai ihmisten kanssa, ja kävi taas paikalleen makoilemaan. Siinä se oli jaloissani koko päivän aivan tyytyväisenä. Täysin huomaamattomana ja sisäsiistinä. En tiedä onko tämä unta vai totta. Aika epätavallista.
Ainakin kasvatimme erään jos toisenkin työkaverini pentukuumetta...




Kommentit